Kuluneen kahden viikon aikana olen miettinyt paljon sitä, kuinka ensiarvoisen tärkeää on, että jokaisella olisi joku, joka uskoo kykyihisi. Varsinkin opiskelijana työelämään siirtyessä koen, että se on merkittävää, sillä tuttu ja turvallinen vaihtuu valmistumisen jälkeen uuteen tuntemattomaan. Joskus omien taitojen sanoittaminen voi tuntua hankalalta, joten toisen ihmisen sanat voivat rohkaista ja auttaa löytämään vahvuuksia.
Ajatukseni heräsivät, kun minulla oli mahdollisuus hyödyntää harjoittelupaikkani laajaa verkostoa oppiakseni lisää vastuullisuudesta työelämässä. Haastattelin Riikka Ahonvalaa, jonka sydäntä lähellä on pitkään ollut työelämäosallisuuteen liittyvät teemat ja vahva halu ratkaista työllistymiseen liittyviä ongelmia. Keskustelimme paljon siitä, miten kaikilla tulisi olla oikeus kuulua työelämän piirin.
Itsensä näkeminen potentiaalisena työntekijänä
Viimeisen kolmen vuoden aikana Riikka on auttanut STEAn rahoittaman Tekijätori -hankkeen kautta löytämään 15-29 -vuotiaille erityistä tukea tarvitseville nuorille harjoittelupaikkoja. Myös yhteistyö Innovation Homen kanssa on syntynyt hankkeen perusidean pohjalta: hanke kannustaa yrityksiä olemaan mukana edistämässä heikossa työllistymisasemassa olevien hakeutumista työelämään.
Vastuullinen yritys pyrkii tarkastelemaan toimintaketjuansa kaikissa vaiheissa: olennaista on toiminnan läpinäkyvyys. Riikan mukaan yrityksen tulee kiinnittää huomiota seikkoihin, jotka edesauttavat erilaisia ihmisryhmiä näkemään itsensä potentiaalisina työntekijöinä: Tällä hetkellä esimerkiksi vain noin 2% Suomen kaikista työikäisistä kehitysvammaisista on palkkatöissä. Reiluuden näkökulmasta työnantajan vastuulla on huolehtia palkkaukseen ja työoloihin liittyvät asiat kuntoon.
Erityistä tukea tarvitseville nuorille on tärkeä tarjota mahdollisuuksia työllistyä, sillä se lisää heidän hyvinvointiaan. Riikka painottaa, että ensimmäiset kosketukset työelämään ovat kullanarvoisia: jo kokemus siitä, että nuori hyväksytään rajoitteistaan huolimatta osaksi työyhteisöä, innostaa kokeilemaan siipiään. Ylipäätään yritykset voivat pohtia keinoja, miten tuoda esille positiivisella tavalla työyhteisönsä monimuotoisuutta. Jos on havaittavissa, että yrityksen palveluksessa on laaja kirjo erilaisia ihmisiä, se kantaa myös tulevaisuudessa hedelmää antaen samaistumispintoja: entistä useampi ihmisryhmä mieltää itsensä osaksi työelämää.
Vahvuudet edellä, ei diagnoosi
Usein vammaisen palkkaamisen esteenä saattaa olla työnantajan ennakkoluuloiset asenteet ja tietämättömyys, mihin kaikkeen nuori pystyy. Riikka kehottaakin luottamaan palkkauksessa enemmän muiden suosituksiin henkilön vahvuuksista, kuin tuijottamaan diagnoosia. Kenenkään kannalta ei ole yhdentekevää, millaisia tehtäviä työntekijälle tarjotaan, sillä tunne tekemisen tärkeydestä on kytköksissä työn mielekkyyteen. Tämän vuoksi hankkeessa työnkuva on rakennettu nuorten vahvuuksien ja toiveiden kautta. Näin onnistumisen kokemukset työelämässä lisääntyvät.
Riikan haastattelu sai pohtimaan etenkin sitä, kuinka työelämässä on paljon tiedostettuja ja tiedostamattomia ajatusmalleja, millainen on sopiva ja hyväksyttävä työntekijä. Yritysten tulisi uskaltaa kyseenalaistaa arvojaan ja asenteitaan jo rekrytoinnin alkumetreiltä: rakentavatko ne siltoja vai muureja ihmisten ja työelämän välille.
Harjoittelujakson aikana tavoitteeni on koostaa Innovation Homelle vastuullisuusstrategian pohja, sekä syventää omaa osaamistani ja ymmärrystä vastuullisuudesta. Odotan innolla, millaisia mielenkiintoisia keskusteluita ja oivalluksia aiheen tiimoilta herää kolmen kuukauden aikana.
t. Anne Höykinpuro
