Harjoitteluni on auttanu ymmärtämään entistä syvemmin, että yritysvastuu on alueena hyvin laaja kokonaisuus, jota ei voi yhdeltä istumalta suunnitella valmiiksi: yritysten täytyy pysyä ajan hermoilla ja elää muuttuvan maailman mukana.
Nykyhetkessä ei pystytä täysin ennustamaan tulevaisuutta, mikä aiheuttaa epävarmuutta. Futuristi Perttu Pölönen esittelee kirjassaan Tulevaisuuden lukujärjestys taitoja, jotka auttavat suunnistamaan ja selviytymään epävakaassa ympäristössä. Kyseiset taidot antavat myös avaimia ratkaista vastuullisuuteen liittyviä ongelmia.
Kyky eettiseen ajatteluun
Pölönen lähestyy tulevaisuutta ihmislähtöisestä näkökulmasta: kehittyvässä maailmassa tulee pitää huolta siitä, että ihmisten hyvinvointi ei jää tehokkuuden varjoon. Hänen mukaansa tarvitaan entistä enemmän kykyä eettiseen ajatteluun, sillä erilaiset säädökset tulevat voimaan usein hieman muuta kehitystä perässä.
Itseäni ajoittain hämmentää se, että Suomessa ei ole tällä hetkellä voimassa yhtenäistä ihmisoikeuksia koskevaa yritysvastuulakia, joka velvoittaisi huolehtimaan ihmisoikeuksien toteutumisesta samoilla säännöillä kaikissa yrityksissä. Lain puuttuminen mahdollistaa esimerkiksi sen, että raaka-aineita ostetaan halvemmalla maista, jotka teettävät lapsi- tai pakkotyötä. Tällä hetkellä monet toimet työolojen parantamiseksi siis perustuvat vapaaehtoisuuteen.
Tulevaisuudessa tilanne lain osalta voi kuitenkin muuttua, sillä yritysvastuujärjestö Finnwatch on kampanjoinut ahkerasti yritysvastuulain puolesta syksystä 2018 lähtien. Yritys kertoo nettisivuillaan, että toteutetulla #ykkösketjuun-kampanjalla on saatu Suomen Hallituksen sitoutettua ottamaan asiakseen säätää laki, joka velvoittaa yrityksiä ehkäisemään ja minimoimaan ihmisoikeuksiin liittyviä rikkomuksia.
Lait eivät kuitenkaan automaattisesti lopeta ihmisoikeusrikkomuksia. Pölönen puhuukin moraalisen rohkeuden puolesta: ilman myötätuntoa ja kykyä toimia ihmisarvoa kunnioittavasti, hyvätkin aikeet voivat kääntyä yhteiskuntaa vastaan.
Uteliaisuus uusia asioita ja ajatuksia kohtaan
Tulevaisuudessa ei pärjää ilman uteliasta mieltä, sillä uuden oppimiselle ja kehitykselle on välttämätöntä astua mukavuusalueen ulkopuolelle. Siitä huolimatta, että Pölönen kehottaa avoimuuteen ei tule unohtaa kriittisyyttä, sillä tulevaisuus vaatii kykyä tehdä valintoja useista vaihtoehdoista ja suodattamaan tietoa.
Viimeisen vuoden aikana rajoitukset ovat nostaneet tarvetta erilaisille luoville ratkaisuille, joiden avulla huolehditaan asiakkaiden hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Innovation Home vastasi tarpeesee esimerkiksi avaamalla Leville lisää yksittäisiä työskentelypisteitä, joissa turvavälit on huomioitu asianmukaisesti. Samalla etätyöskentely tukee kotimaista matkailua ja asiakkaat voivat nauttia työnsä ohella kauniista maisemista.
Yrityksiltä täytyy löytyä mielikuvitusta ja taitoa tarkastella omaa työkulttuuriaan yhä uudelleen ja uudelleen, jotta vastuullisesti toimiminen mahdollistuu. Samalla tulee uskoa omiin kykyihin ja tunnistaa arvot, joiden puolesta tekee töitä. Pölönen painottaa, että epäonnistumisen sijasta tulee pelätä sitä, että kerää tunnustusta asioista, jotka eivät lopulta ole merkityksellisiä itselle.
Opin kirjasta ennen kaikkea sen, että arjessa on tärkeä ylläpitää avoimesti keskustelua tulevaisuudesta, jotta myös ajatus muutoksista normalisoituu. Tästä syystä jokaisen on hyvä kiinnittää huomiota, mihin sävyyn tulevaisuudesta puhuu: luotko turhaa liikaa synkkiä pilviä sen ylle? Pelot ja ennakkoluulot saattavat estää tarpeellisen kehityksen toteutumisen.
Harjoittelujakson aikana tavoitteeni on koostaa Innovation Homelle vastuullisuusstrategian pohja, sekä syventää omaa osaamistani ja ymmärrystä vastuullisuudesta. Odotan innolla, millaisia mielenkiintoisia keskusteluita ja oivalluksia aiheen tiimoilta herää kolmen kuukauden aikana.
t. Anne Höykinpuro
